Tenan lampi Lapinjärvellä

Kirkkopolut

Lapinjärven kirkko- ja pirtupolut muodostavat kulttuurillisesti rikkaan polkureittiverkoston kunnan ympäristöön. Polut ovat syntyneet usean vuosisadan aikana asukkaiden ja eläinten toimesta. Vanhimmat polut sijoittuvat keskiajalle ja edustavat alueella kirkkopolkuja. Asukkaat ovat käyttäneet polkuja kirkkopakon aikaan. Reitin varrelle on rakennettu historiallisesti arvokas ja merkittävä suosilta, jota on ylläpidetty neljän vuosisadan ajan. Suosilta on 140 metriä pitkä ja 2 metriä leveä. Suosilta löydettiin vuonna 1995 paikallisten kirkkopolkukartoittajien toimesta ja alueen tutkimukset toteutettiin vuonna 1996. Tutkimus aineisto on luettavissa sivuiltamme. Kyseisiä kirkkopolkuja on myös käytetty kaupankäynnin yhteydessä. 

Lapinjärven kirkko- ja pirtupolut, historiallinen pitkäsillan suoalue sekä ”bliguväägin” ovat sijoitettu karttaan. Kirkkopolut ovat punaisella ja pirtupolut keltaisella. Sininen reitti  on Lapinjärven  luontopolkuverkostoa. 

Loviisan Sanomat Tiistai 9.11.1920

Lapinjärvi, kirkkovaltuuston kokous oli viime sunnuntaina. Kolmesta kirkonisännöitsijäehdokkaasta valittiin kirkonisännöitsijäksi
3-vuotiskaudeksi kauppias V. Andersson Kirkonkylästä. Kirkkoneuvoston laatima tulo- ja menoarvio hyväksyttiin. Seurakunnan molemmille kanttoreille, herroille Y. Marttiselle ja A. Karlssonille määrättiin vuosipalkaksi 6,000 mk. Suomen kirkon urkujenpolkijan palkka korotettiin 300 mk:aan.

Suosilta Lapinjärvellä

Kirkkopolku ja pitkänsuonsilta ovat piirretty vanhaan karttaan

Kirkkopolun vanha suosilta sisältää useita ajan kerrostumia 1400-1800 luvuilta, jotka on pystytty ajoittamaan vuonna 1996 tehdyssä arkeologisessa tutkimuksessa. Kaivaus toteutettiin Turun yliopiston suomalaisen ja vertailevan arkeologian oppiaineen, Museoviraston rakennushistorian osaston, Lapinjärven kunnan ja paikallisten harrastajien yhteistyönä.

Koordinaatit 60.53537, 26.32706

360 video suosillan alueesta. Liikuta kuvaa kursorilla!

Keskustelu Åke Svenskberg kanssa vuonna 2019.

Suosillan tutkimusaineisto vuodelta 1996

Avaa tästä linkistä Långbromossen tutkimus pdf tiedostona.

Pirtupolut

Vuosina 1919-1932 kieltolain aikana Lapinjärvellä käytettiin vanhoja polkuverkostoja pirtun salakuljetukseen. Väkijuoman teko ja myynti olivat alueen vahvaa kaupankäyntiperinnettä aina 1800 luvulta ja kieltolaki pysäytti laillisen kaupankäynnin ja synnytti rinnalle pirtun salapoltot ja kuljetukset. Metsäiset reitit ja suuret siirtolohkareet antoivat hyvän suojan salakuljetukselle sekä pirtun salapoltolle. Pirtupolkutarinat syntyivät näiltä ajoilta ja tarinat jatkavat kulkuaan sukupolvelta toiselle saaden uusia sävyjä. Tarinoita on talletettu ja näitä voi kuunnella tältä sivulta. 

Lapinjärven kartta vuodelta 1870


Loviisan tiedonantoja artikkeli n:o11 ke 3 huhtikuuta 1918

Salapolttimo hävitetty ja suuri määrä salattua viljaa ja elintarpeita takavarikoitu Lappträskissä. Loviisan Punaisen Kaartin tiedusteluosasto on Lappträskissä retkeillessään löytänyt Lapinkylän metsästä korpirojutehtaan. Salapolttoa onkin paikkakunnalla tiettävästi harjoitettu pitemmän aikaa, mutta nyt vasta on »liike» tullut julkisuuteen. Tehtaalta löydettiin viinapannu, maskiamme ja suurempi määrä viljaa. Onneksi ei viinankeittoa oltu ennätetty alkaa. Salattua viljaa ja muilta elintarpeita, jopa vaatteitakin on Lappträskissä löydetty suuret määrät eri paikkoihin kätkettyinä. Eräästäkin kirkonkyläin ladosta löysivät punakaartilaiset suuren määrän viljaa ja 2 laatikkoa pitovaatteita. Toisessa paikassa oli ratasvajaan kätkettynä löydetty 10 hl. rukilta ja 15 kg sokeria. Kaikkiaan on punakaarti takavarikoinnut siellä salattuja elintarpeita edellä mainittujen lisäksi 130 kg sianlihaa, 6 hl. vehniä, 5 hl. ohria, 300—400 kg jauhoja, 20 hl. kauroja, 11 hl. rukiita, 1 hl. ohranryyniä, 1 hl. kauranryyniä, 1 1/2 hl. herneitä ja 25 kg riisiryyniä. Kaikki takavarikoidut elintarpeet, samoin kuin vaatteet ja viinapannukin on tuotu Loviisaan.

Snickar Gustav

Vuonna 1885 ryhtyi  51-vuotias Gustav Johansson keskelle korpea savottahommiin. Työt venyivät parin vuosikymmenen mittaiseksi, sillä hän oli löytänyt paikan uudisasutukselleen. Aluksi  ”Mosa-Gusta” asui risumajassa ja ensimmäisen talven hän asui uudessa riihessä. Lämmityksestään vastasi pääosin kuokka ja lapio, joilla hän raivasi soistuvaa maata viljelymaaksi. Seuraavana kesänä valmistui pieni pirtti, mikä mahdollisti koko perheen asettumisen uuteen Norrvikin tilalle. Tila laajeni 11 rakennukseen 1900- luvun alussa ja toimi täysin omavaraisesti. Varsinainen tieyhteys Norrvikiin rakentui vasta 1930-luvulla, mikä kertonee ajan selviytymisen ja elämisen kovuudesta.On olemassa valokuva ”Mosa-Gustasta” jossa hän katsoo kuvaushetkellä linssiin epäilevällä katseella. Perimätiedon mukaan tämä jo kunnioitettavat 80 ikävuotta saavuttanut legenda, ei ollut varma siitä mitä häntä tähtäsi. ”Mosa-Gusta” kuoli 85-vuotiaana kotonaan Norrvikissa. Nykyään Norrvikin tilalla on perustuksien ja sarkaojien lisäksi muistokivi ja infotaulu muistuttamassa meitä kyseisestä paikasta.

mosagusta
IMG_20160315_181722

”Bliguväägin”

Lapinkylän metsässä Högbergetin kalliolla löytyy kivien peitossa oleva portaikkomainen halkeama. Omituisen metsämiehen Snickar-Gustavin kerrotaan asuneen siellä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.  ”Mörktrappona:n” yläpuolella on kaksi kivimuuria vailla loogista tarkoitusta. Kertomuksien mukaan ”laukkuryssän” tappanut Snickar-Gustav olisi rakentanut muurit pysyäkseen lämpimänä.

Kohteelle pääsee parhaiten patikoiden. Itse halkeaman löytäminen vaatinee hajuaistia, varovaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Koordinaatit 60.5662, 26.25355 

Alla olevista laatikoista pääset kuuntelemaan kirkko- ja pirtupolkujen historiasta, paikallisasukkaiden kertomana.